Kevätpäivä Kangasalla

Keväinen päivä Kangasalla. Arvatakin saattaa, että kukkakuvia luvassa.. :) 

Ehdin sentään vielä kuvaamaan kevään viimeisiä sinivuokkoja! Olisihan se nyt vallan kauheaa, jos jokakeväinen perinne jäisi väliin.. Tietokoneraukka. Aikamoinen kuormitus on koneellani jo pelkistä sinivuokkokuvista. Niinpä hillitsen itseni ja laitan tänne vain yhden kyseisen lajikkeen edustajakuvan! 

Skillat kukkivat kauniisti pihanurmikolla.

Selja. Ja ihana aamuaurinko..

Onhan ne nämä hirmu tavallisia. Mutta silti! Ensimmäinen oikea kevään merkki. Miten voikaan vaatimaton kukkanen saada niin hyvän fiiliksen aikaan.. 

Ihanaa kun luonto heräilee kaikkialla.

Keväisiä tunnelmia

Maaliskuinen auringonpaiste saa lähes poikkeuksetta hyvälle mielelle. Siitä tietystä valon sävystä lumihangella aistii, että kevät on ihan lähellä. Pitkien talvikuukausien jälkeen räystäällä sulavat jääpuikot ja pidentyvät illat.. Ihanaa, kevät! Tule pian.

Voi miten aurinko saakin hyvälle mielelle pitkien, harmaiden ajanjaksojen jälkeen. Helmikuun ja maaliskuun tienäkymä.

Sitten koittaakin huhtikuu ja valon määrä alkaa olla jo huikea. Lintujen laulukonserttiin liittyy koko ajan uudenlaisia säveliä. Pienet purot virtaavat liplattaen ja lumet haihtuvat silmissä. Talven uinuva hiljaisuus on viimein rikottu. Rakastan kevättä!

L

Kanamaista

Tiesitkö, että rakastan kanoja?

Pitkäaikainen haaveeni toteutui syksyllä 2014. Hommasimme ensimmäiset omat kanat, kun oli viimeinkin siihen mahdollisuus. Ja kerronpa senkin, että niihin voikin hurahtaa ihan todella! Kanojen sielunelämää on mielenkiintoista seurata: Ne ovat paitsi ällistyttävän älykkäitä ja seurallisia, mutta erityisesti suuria persoonia! 

Tällä hetkellä kanalassamme asustaa kahdeksanhenkinen perhe. Tässä laumastamme muutamia kuvia :)

Vasemmalla Tyyne, oikealla Hertta. Hertta täyttää tänä vuonna 4. Seurallinen johtajakana on aina ollut suosikkini!

Helga saapui uutena tulokkaana 2015. 

Hugo, ensimmäinen kukkoni. Valitettavasti Hugon elämä tuli tiensä päähän 2015 syksyllä, mutta herrasmiestä yhä muistellen!

Vasemmalla ja oikealla Hertta, keskimmäisessä kuvassa Tyyne ja takana Riina.

Tästä syksyisestä tipusta näyttäisi kasvavan kukko..

Olavi jatkaa Hugon työtä kanalan isäntänä. Todella miellyttävä ja seurallinen nuori kukko, jolla on vallan komea ääni!

Vuodenaikojen tunnelmia

Tiedättekö mitä. Pidän kovasti siitä, että elän vaihtelevien vuodenaikojen maassa. Jokaisessa vuodenajassa, jopa kuukaudessa on ihan omanlaisensa tunnelma. Tunnelma muuttuu, kun valon määrä ja laatu vaihtuu. Rakastan luonnonvaloa!

Talvikuukausista pidän eniten maaliskuusta. Se valon määrä, kun aurinko valaisee vielä sulamattomat, puhtaat lumihanget! Maaliskuisen ilta-auringon valo on kauneimman sävyistä valoa, mitä tiedän. 

Mutta pidemmittä jorinoitta. Keräsin muutamia kollaaseja valokuva-arkistoistani, joiden kautta esittelen teille niitä tunnelmia, mitä miellän mihinkin vuodenaikaan. 

Tammikuu, sydäntalvi. Kuvaa ottaessani pakkasta oli -16 astetta. 

Sitten se maaliskuu! Läpitunkeva valo. Kuin kultaa!

Huhtikuun kuulas, pehmeä valo. Kaikkialla haaleat, vienot sävyt.. 

Alkukesä. Vaaleankuultava vihreys. Voimakkaat värisävyt ja se kirkkaus!

Keskikesän lämpö..

Sateen jälkeen heinäkuussa. 

Heinäkuun loppu. Onko kauniimpaa, kun kesäiseltä pellolta nouseva usva ja hämyiset illat?

Heinäkuinen ilta-aurinko hellepäivän lopussa. 

Syksy. Tummuvat illat ja ruskan värit!

Sieniä.

Valitettavan harvoin tulee kannettua kameraa mukana sienimetsällä. Viime kesänä onneksi tajusin muutaman kerran ottaa kameran mukaani - mikäkin vannoutunut sienifani muka, jos ei niistä kuvan kuvaa ole! :)

Eikös tämä sydäntalvi ole melko hyvä ajankohta sienille.. heh. Voihan niiden kuvien kautta ainakin vähäsen päästä siihen tunnelmaan, mikä loppukesällä ja syksyllä vallitsee. 

Limanuljaska!

Tämä kaunotar kuuluu keltahaarakkaisiin. Vieläkin mysteeri, että mikä tarkalleen..

Huomatkaa alakulman hapero, halusi välttämättä olla kantosieni.. :D

Tästä näystä voi jo maistaa suussaan sienikastikkeen..

Kauluskirjoheltta. Uusi tuttavuus keskikesältä!

Hei kaikki!

Hui. 

Viimeisin päivitykseni tähän blogiin näyttää päivämäärää 25.6.2012. Kylläpäs on aikaa vierähtänyt! Ja ei, en ole ollenkaan unohtanut rakasta valokuvausharrastustani. Näköjään muita kiireitä mukamas ollut vaan enemmän, niin koko blogi on tyystin unohtunut. Antakaa anteeksi.

En tiedä mistä koko blogi taas muistui yhtäkkiä mieleen. Ehkä siitä, kun selailin läppärin valokuvakansioita ja löysin ison kasan aikaisemmin blogissa julkaistuja kuvia. Ja sitten muistin, kuinka hirmuisen mukavaa tämä blogin pitäminen olikaan! Miksei siis viimein jatkaa?

Tulen käyttämään blogissani ennennäkemätöntä materiaaliani: Noiden mystisten, hiljaiselettyjen vuosien osalta! Pahoittelen jo nyt ennalta myös sitä, että enpä minä näköjään kuvissani ikinä eteenpäin pääse. Aina ne samat teemat ja tekniikat vaan tahtovat kiehtoa. Mutta jotta ei nyt mene ihan pelkäksi höpötykseksi...

Koiria!

Aloitetaanpa vaikka näin teemoittain. Näitä onkin sitten tullut kuvattua.. :)

Onko parempaa lenkkeilykeliä olemassa? Lämmin, elokuinen ilta! Meidän viimekesäinen pentue. Kylläpä oli menoa!

Äidilläni oli samaan aikaan Kromfohrländer -pentue. Aivan valloittavan suloisia naamoja!

Oman pentueen lapsonen. 

Rakas Ronja nauttii kesästä.. 

Villakoira Siiri!

Ronja. Hyvin tarkenee -30 pakkasella Joensuussa 2013 kun emäntä pukenut kaiken maailman vermeet päälle..

Ronjan kanssa nauttimassa ihanasta kevätauringosta. 

Kesää

Harvemmin jälkikäsittelen kuviani millään tavalla tietokoneella, mutta nyt innostuin pieneen kuvan editointiin kun selailin noita ottamiani juhannusyökuvia. Pitääpä siis sekin aikaansaannos laittaa tänne.

Loppukeväällä oli upea kuu, kävin läheisellä järvellä nappaamassa siitä muutaman kuvan. Tässä yksi:

Olkoon nyt sitten sekalainen kuvapäivitys, koska en voi olla vastustamatta kiusausta laittaa tänne muutama jokakeväinen sinivuokkokuva. Vaikea arvata yhtä kolmesta lempikukastani?

Vielä muutama satunnainen kukkakuva: nurmitädyke, särkynyt sydän ja voikukka.